Yritin kääntää tämän Atlantin rannikolla sijaitsevan kuusikulmaisen kirkon nimen, mutta en ole varma, onko tuloksena oleva käännös – ”Kiven herran kappeli” – aivan oikea. Siitä huolimatta tämä käännös tuntui sopivan jonkin verran vanhaan barokkityyliin, eli tähän pieneen kirkkoon, joka on kätkeytynyt kallionkielekkeelle Miramarin rannalla Porton lähellä.
”Mystinen” ilmapiiri
Kävimme ystävien kanssa tällä rannalla ja kappelissa eräänä aurinkoisena talvisunnuntaina (tyypillistä säää Portugalissa). Vuorovesi oli matalalla, joten pystyimme kävelemään ”Capelan” ympärillä kastelematta edes kenkiämme. Olimme tänä päivänä erittäin onnekkaita, sillä nousuveden aikaan pieni kirkko olisi ollut Atlantin valtameren aaltojen ympäröimä, jolloin sinne olisi ollut hyvin vaikea päästä. En ole koskaan kuullut vastaavasta kirkosta, eikä vain siksi, että se oli veden ympäröimä, vaan myös siksi, että sen ympärillä oli ”mystinen” aura.
Ympäröivällä rannalla näimme monia paikkoja, joissa oli runsaasti kynttilävahan jäänteitä. Ystävämme kertoivat meille, että ne olivat peräisin ”noidilta”, jotka olivat tehneet siellä loitsujaan. Myöhemmin luin, että ”Kiven herran” kultti juontui muinaisesta pakanallisesta kultista, joka myöhemmin kääntyi kristinuskoon ja liittyi tähän paikkaan.
Itse kirkossa ei ole näkyviä merkkejä tästä pakanallisesta luontokultista. Se rakennettiin vuonna 1686 barokki- ja rokokoo-tyyliin. Valitettavasti emme päässeet käymään siellä sinä päivänä, mutta meillä oli vielä aikaa kävellä ympäriinsä. Yrittäessäni ottaa siitä kuvaa tarkemmasta kulmasta kuulin hevosten lähestyvän. Tiesin, että se olisi täydellinen etualakuva kuvaamaan tämän paikan tunnelmaa – hieman mystistä, koskematonta ja tietysti romanttista.
