Kävin 16-vuotiaana koulumatkalla Roomassa. Voitteko uskoa, että minulle jäi parhaiten mieleen juuri Castel Sant’Angelon silta – jopa enemmän kuin Colosseum, vaikka olimme Italiassa?
En vieläkään osaa täysin selittää miksi. Ehkä se johtuu siitä, miten patsaat näyttävät vartioivan kaupunkia, tai siitä, miten linnoitus kohoaa sillan päässä kuin lupaus kertomattomista tarinoista.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin palasin sinne – en matkailijana, vaan valokuvaajana. Ja tällä kertaa halusin tallentaa sen tunteen, jonka tuo muisto herätti minussa.
Täydellisen symmetrian tavoittelu
Maaliskuu oli minulle suotuisa. Puut olivat paljaat, mikä avasi esteettömän näkymän Tiber-joen varrella. Kierrelin Castel Sant’Angelon ympärillä päiväkausia – sillan yli, sen alla ja joen toiselta puolelta – etsien sommitelmaa, jossa muistot ja geometria olisivat tasapainossa.
Valitsin paikaksi Tiber-joen vastarannan, aivan Ponte Sant’Angelon takana. Tästä kulmasta katsottuna silta johdattaa katseen suoraan linnoitukseen. Sen kaaret heijastuvat tyynestä joesta ja luovat valon ja varjon rytmin, joka tuntuu melkeinpä musiikilliselta.
Auringon laskiessa Rooman kultaiset katuvalot valaisivat sillan. Odotin sitä välitilaa, jolloin taivas muuttuu syvän koboltinsiniseksi, mutta ennen kuin yö peittää kaikki yksityiskohdat. Siinä piilee sinisen tunnin taika – se ihanteellinen hetki päivän ja yön välissä, jolloin lämpimät sävyt kohtaavat viileät siniset.
Castel Sant’Angelon kuvaaminen sinisenä hetkenä
Tässä kuvassa halusin käyttää pitkää valotusaikaa, joka tasoittaisi veden pintaa ja korostaisi heijastuksia.
EXIF-asetukset: Sony ILCE-7RM5 | ISO 100 | f/16 | 30 sekuntia | kolmijalalla.
Aukolla f/16 lamppujen valot muuttuivat täysin teräviksi, mikä toi kuvaan taivaallista symmetriaa. 30 sekunnin valotusaika pehmenti joen virtausta ja muutti sen lasimaiseksi pinnaksi, joka heijasti linnoituksen hehkua.
Valokuvausvinkki:
Saavu paikalle 30 minuuttia ennen auringonlaskua, jotta saat hyvän paikan.
Käytä kaukosäädintä tai 2 sekunnin ajastinta, jotta kuva ei tule epäselväksi.
Mikrokuituliina auttaa Tiberin rannat voivat olla sumuisia maaliskuussa.
Tarkista heijastukset: tyyni vesi toimii peilinä; säädä korkeutta hieman, jos veneet tai valot aiheuttavat häiriöitä.
Miksi tämä kohtaus on tärkeä
Minulle tämä ei ollut pelkkä tavallinen kaupunkinäkymä. Castel Sant’Angelon kuvaaminen oli tapa palata siihen 16-vuotiaan pojan ihastukseen – siihen hetkeen, jolloin tajusin ensimmäistä kertaa, että arkkitehtuuri voi puhua valon kautta.
On hauskaa, kuinka vuosien täydellisten valotusten jahtaamisen jälkeen se, mitä oikeasti yrität tallentaa, onkin joskus vain muisto.
Tutustu lisää
Jos pidit tästä Roomasta kertovasta tarinasta, saatat pitää myös seuraavista:
Jokainen kohtaus opetti minulle jotain uutta ajoituksesta, kärsivällisyydestä ja siitä, kuinka valo muuttaa tutuimmatkin paikat unohtumattomiksi.
Tiber-joki Roomassa käsittelee joen alkuperää ja historiaa sekä sen merkitystä Rooman menneisyydessä.
Lue myös toinen blogikirjoitukseni aiheesta:
- tarina siitä, kuinka kuvasin Veronan Castel San Pietrosta
