Heti kun astuu sisään Dubain Tulevaisuuden museoon, huomaa heti, ettei kyseessä ole tavanomainen museovierailu. Jo aulasta, joka monissa museoissa on tylsä ja pelkästään käytännöllinen tila, huomaa, että tämä on jotain aivan muuta: se on 16 metriä korkea, ja siellä on kaareva kaksoiskierreportaikko, jonka yläpuolelta robottiohjelmat tarkkailevat vierailijoita. Tämä on selvä merkki siitä, ettei täältä löydy vakavia näyttelyitä tai esinevitriinejä. Tämä kokemus on lähempänä teatteria.
Auringonvalossa kirjoitetut viestit
Daria ja minä olimme paikalla Photopills-näyttelyn vuoksi, ja tapahtuman ansiosta pääsimme museoon ennen sen avaamista yleisölle. Meidät vietiin myös seitsemänteen kerrokseen, joka on normaalisti suljettu yleisöltä. Rakennuksen näkeminen varhain aamulla, ennen kuin se täyttyi turisteista, oli melkein kuin toisesta maailmasta. Museon julkisivua koristava kalligrafia jatkuu sisätiloissa valona, ja šeikki Mohammed bin Rashid al Maktoumin sanat virtaavat arabialaisin kirjaimin sisätilojen pinnoilla. Väljien, valkoisten pintojen vastakohtana seinät näyttävät kantavan auringonvalossa kirjoitettuja viestejä.
Valokuvaajan dilemma
Kuvaan usein arkkitehtuuria. Se tarjoaa minulle yleensä kiinteän lähtökohdan, olipa kyseessä sitten tietty näkymä, julkisivu tai mielenkiintoinen valonlaatu tietynä vuorokaudenaikana. Mutta Tulevaisuuden museo on erilainen kuin mikään muu rakennus, jota olen koskaan kuvannut – myös sen ulkoasu yöllä. Se ei tarjoa mitään sellaisia kiinteitä lähtökohtia tai ominaisuuksia kuin muut rakennukset. Museon jokainen kerros on oma maailmansa, alkaen viidennessä kerroksessa sijaitsevasta simuloidusta avaruusasemasta vuodelta 2071, josta kävijät astuvat museoon. Sieltä laskeudutaan alaspäin useiden ”lukujen” läpi: sademetsän, meditaatiotilan ja Elämän kirjaston, joka on 2 400 lajin DNA-kokoelma, joka hohtaa pimeässä huoneessa. Valo muuttuu ja värimaailma vaihtelee kerroksesta toiseen, ja kokonaisvaikutelma on, että rakennus on ikään kuin elävä olento.
Valokuvaajalle museo on kiehtova mutta haastava. Sen ainutlaatuinen sisustus tarjoaa lukuisia ilmeisiä ja silmiinpistäviä kuvauskohteita, mutta sellaisen löytäminen, joka ei ole aivan niin ilmeinen, vaatii kärsivällisyyttä. Pysyt taustalla; odotat. Valo muuttuu ja kalligrafia liikkuu lattioilla ja seinillä. Ajoittain huomaat tietynlaisen valon tulvivan museon ulkokuoren läpi tai näet vierailijan katsovan ylöspäin taivaalle, hetkellisesti lumoutuneena tästä valoisasta kielestä.
Tulevaisuuden museo on rakennettu tarinan muodossa, eikä sitä kannata tutkia kiireessä. Varaa vähintään kaksi tai kolme tuntia, jotta voit kokea rakennuksen ja sen ohikiitävän taian kunnolla.
