Jos olet joskus käynyt Portugalissa, tunnet todennäköisesti ”azulejo”-laatat hyvin. Ne ovat värikkäitä laattoja, joita käytetään rakennusten, palatsien, kirkkojen, koulujen ja muiden kohteiden koristeluun. Niitä on yleensä eri muotoisia ja sävyisiä. Siksi oli meille suuri yllätys huomata, että azulejo-laattojen ensisijainen tarkoitus oli itse asiassa käytännöllinen eikä koristeellinen.
Azulejo
Sana Azulejo tulee arabian kielestä ja tarkoittaa pohjimmiltaan kiillotettuja kiviä. Näitä kiviä on käytetty rakennusten verhoiluun, jotta ne säätelisivät sisälämpötilaa kesä- ja talvikuukausina. Azulejo sai inspiraationsa bysanttilaisista ja roomalaisista mosaiikeista, ja niissä näkyy persialaisia vaikutteita, joita edustavat kaarevat linjat ja kukkakuvioinnit. Azulejo oli suosittua lähinnä Italiassa (Liguriassa), Espanjassa ja Portugalissa. Myöhemmin se ”levisi” espanjalaisiin ja portugalilaisiin siirtokuntiin. Azulejon tuotannon kulta-aika oli 1700-luku, jolloin massatuotanto alkoi vastaamaan portugalilaisen siirtokunnan – Brasilian – kysyntään.
Nykyään Portugali tunnetaan erityisesti tinaglaseeratuista keraamisista laatoistaan. Niitä on paitsi historiallisissa rakennuksissa, myös moderneissa taloissa, ravintoloissa ja baareissa jne. Lissabonin keskustassa on monia valmistajia, jotka edelleen valmistavat azulejoja. Kukka- ja figuratiivisten kuvioiden lisäksi voi yhä nähdä monia azulejo-kokonaisuuksia, jotka kuvaavat Portugalin historiaa tai vain idyllisiä elämänkohtauksia.
Näimme kerran kauniin mosaiikin vaelluksellamme Lissabonista Cascaisiin. Chafariz de Paço de Arcos – ”Paço de Arcosin vanha suihkulähde” oli juuri meidän makuumme sopivaa Azulejo-tyyliä. Siinä oli sinivalkoisia maalauksia, jotka sopivat täydellisesti aurinkoisen Lissabonin siniseen taivaaseen.
