Osana kierrosta Langkawin Kilim Geoforest -puistossa oli kotkien ruokinta. Vaikka suosittelen ehdottomasti puistokierrosta yleisesti ottaen, suhtautumiseni kotkien ruokintaan on ristiriitainen.
Kotkat ovat villieläimiä; vierailimme niiden luonnollisessa elinympäristössä, emme eläintarhassa. Ruokinta sujui niin, että opas otti pienen ämpäriin täytetyn ruoan ja heitti sen veteen. Onneksi vain opas teki näin; retken osallistujat eivät saaneet heittää ruokaa. Ruoan nähdessään monet kotkat alkoivat kiertää ja "metsästää" saalista. Saimme seurata tätä noin kahden minuutin ajan.
Toistaiseksi kaikki oli hyvin, ja se oli kaunista katsottavaa, sillä se oli minulle jotain uutta. Aloin kuitenkin epäillä, kun näin – viisi minuuttia meidän jälkeemme – seuraavan veneen tekevän samaa. Jos kotkia ruokitaan muutaman minuutin välein, ne muuttuvat enemmänkin eläintarhan eläimiksi – huolimatta siitä, että ne ovat luonnollisessa elinympäristössään.
Joka tapauksessa, kun jatkoimme retkeämme, huomasin jotain. Kotkat, jotka kiertelivät retkiveneemme ympärillä, olivat kaikki olleet suhteellisen pieniä ja punaruskean sävyisiä. Nyt puissa näin kaksi paljon suurempaa edustajaa lajista. Huomatessaan tämän oppaamme huomautti, että nämä ovat valkovatsaisia merikotkia.
Valkovatsainen merikotka kasvaa jopa 85 cm korkeaksi ja sen siipien kärkiväli on jopa 220 cm. Nämä kaksi vain seurasivat spektaakkelia sivusta, mutta eivät osallistuneet siihen. Vain paljon pienemmät brahminikotkat ottivat oppaamme veteen heittämät palat.








