Missään muualla uhkeat barokkiset muodot eivät kietoudu yhteen uusklassisten sääntöjen logiikan kanssa. Tämä intohimoinen tanssi on jatkunut Wienissä vuosisatojen ajan, ja sen voi nähdä vielä tänäkin päivänä.
Kauneus sekoittuu logiikkaan, usko kohtaa vapautumisen, ja kaikki tämä tapahtuu yläkaupungin rauhallisen arjen mukavuudessa. Haluaisin sanoa, että Wien on kontrastien kaupunki, mutta se ei ole. Vastakohdat vain limittyvät – sukupuolten tasa-arvoa vastustavat mielenosoitukset tapahtuvat vain yhden kadun päässä gay-paraatista, ja se tuntuu paikallisille aivan arkipäiväiseltä.
Matka Wieniin
Wienin matka syntyi meillä melko spontaanisti. Nicon suunnitelmana on kuvata kaikki Euroopan unionin pääkaupungit, ja käytyämme tänä vuonna eteläisissä kaupungeissa – Ateenassa, Madridissa ja Nikosiassa – päätimme tutustua joihinkin naapurimaihin ja valitsimme Wienin. Daria oli haaveillut paluusta sinne jo 16-vuotiaasta lähtien (hän näki paikan lyhyesti koulumatkalla), ja Nico oli viimeksi siellä kolmen vuoden ikäisenä (hän ei muista siitä mitään).
Vuokrasimme pienen Airbnb-asunnon lähellä kaupungin keskustaa, neljännessä kaupunginosassa nimeltä ”Wieden” – Daria piti siitä, että se on myös Wienin puolankielinen nimi. Tämän sijainnin ansiosta pääsimme melkein mihin tahansa viidentoista minuutin kävelymatkan päässä. Alueella näytti asuvan pääasiassa itävaltalaisia. Meille molemmille oli yllätys kuulla, että 600 000 asukkaalla on valtion osarahoittamia asuntoja (kaupungissa on yhteensä 1,6 miljoonaa asukasta). Tämä on lähes kolmasosa väestöstä – hatun nosto kaupunginvaltuustolle! Asuimme siis kodikkaassa, puuseinäisessä yksiössä ja yritimme kuvitella olevamme tällaisia paikallisia.
Tutustuaksemme paikkaan kävelimme ensimmäisenä päivänä vain Wienin kaduilla yrittäen ikuistaa kaupungin elämää valokuvissa, tuntea sen, elää sitä hetken, ennen kuin ryntäsimme kuvaamaan täydellistä rakennusta täydellisessä valossa. Ensivaikutelma: tämä on vaurauden kaupunki. Se on myös paikka, jossa voi rentoutua. Suurin osa kaupoista sulkeutui kello kuudelta, ja sunnuntaiostoksista tai suosikkiravintolan aukiolosta ei kannata edes uneksia – se on kaikille lepoaikaa. Wienissä järki ja nautinto kohtaavat – niiden välillä vallitsee tasapaino. Työskentelet, ja sitten nautit elämästäsi tilavissa puistoissa, kahviloissa ja aukioilla, joissa istut ja juot kylmää valkoviiniä ystäviesi kanssa. Ja talous on ihan kunnossa.
Vähän tietoa Wienin taustasta
Yksi ystävistämme mainitsi kerran, että Wien muistuttaa häntä antiikin ajoista, mutta ikään kuin ne ajat eläisivät siellä juuri nyt. Kaupungissa ei ole raunioita, mutta tästä modernista kaupungista voi silti saada vaikutelman antiikin Roomasta. Siinä on vain jotain erityistä…
Wien oli Rooman valtakunnan leiripaikka sen alkuaikoina. 1000-luvulla se oli tärkeä kauppapaikka. Lopulta Habsburgien dynastian aikana siitä tuli Euroopan suurin kaupunki ja Itävallan valtakunnan sekä myöhemmin Itävalta-Unkarin pääkaupunki.
1500- ja 1600-luvuilla Wien kärsi suuresti ottomaanien hyökkäyksistä. Kaupunki kuitenkin selvisi ja sen linnoitukset vahvistuivat entisestään. Toisen piirityksen aikana turkkilaisarmeija kärsi tappion puolalaiskuningas Jan Sobieskin käsissä, mikä johti Ottomaanien valtakunnan vaikutusvallan heikkenemiseen Euroopassa.
Joskus tuho antaa mahdollisuuden luoda jotain uutta. Turkkilaissodan jälkeen monet rakennukset rakennettiin uudelleen 1600-luvun hallitsevassa barokkityylissä. Se antoi kaupungille oman luonteensa, jota leimasivat täyteläiset muodot ja rikkaat värit. Tältä ajalta ovat peräisin Belvederen ja Schönbrunnin palatsit suurine puutarhoineen, jotka on suunniteltu kävelyretkiä varten ja joissa jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä – olipa kyse sitten kukista, poluista, leikatuista puista tai suihkulähteistä.
Vietimme muutaman illan noissa puutarhoissa. Kävelimme vain ympäriinsä, joimme Grüner Veltliner -viinejä (Itävallan tyypillinen rypälelajike) ja katselimme auringonlaskua barokkikokonaisuuksien takana ja vilkasta kaupunkia taustalla. Emme olleet siellä ainoita – ihmiset levittivät vilttejä, istuivat nurmikolle ja juttelivat, nauroivat ja leikkivät. Vähemmän laiskat juoksivat, harrastivat liikuntaa tai kiipesivät vain palatsien kukkuloilla sijaitseviin osiin.
Wienin tyyli
1600- ja 1700-luvuilla kaksi taidetyyliä hallitsi kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, oopperaa, maalaustaidetta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria – edellä mainittu barokki ja uusklassismi. Voisi sanoa, että nämä kaksi tyyliä olivat vastakohtia, mutta Wienissä ne elävät sopusoinnussa rinnakkain. Voit astua sisään barokkityyliseen Pyhän Pietarin kirkkoon ja ihailla raamatullisten sankareiden kultaisia hahmoja, joiden asennot ovat täynnä ilmaisua ja kärsimyksen tai valaistumisen tunteita. Barokille tyypilliset värit ja pulleat enkelit vievät sinut mukanaan. Ja nämä vaurauden ja esoteerisuuden vaikutelmat syvenevät Bachin urkukonsertin myötä, jos vierailet kirkossa oikeaan aikaan.
Sitten astut ulos, ja aurinko vie mennessään vaikutelman kuolevaisuudesta ja Jumalan ylivoimaisesta olemassaolosta (riippumatta siitä, oletko uskovainen vai et), ja yhtäkkiä olet Hofburgin palatsin luona, jonka osat on suunniteltu uusklassisen tyylin yksinkertaisuudella, harmonialla ja tasapainolla. Muutama askel eteenpäin, ja olet ”Helden Platzilla” – ”sankarien aukiolla”. Kun jatkat matkaa, näet Maria Teresan patsaan, Wienin naiskeisarin ("Lady King") kulta-ajalta, tiedemiesten ja taiteilijoiden suojelijan. Tämän massiivisen patsaan molemmin puolin on kaksi symmetristä, lähes identtistä rakennusta – taidemuseo ja luonnontieteellinen museo. Sielu vastakohtana mielelle, sama, tasapainossa, vain eri paikoissa.
Näitä yhteyksiä sielun ja mielen välillä löytyy kaikkialta tästä kaupungista. Ei vain barokki ja uusklassismi, jotka teoriassa olivat vastakkain, vaan ne elävät siellä tasapainossa rinnakkain. Tässä kaupungissa on paljon logiikkaa. Wien oli yksi ensimmäisistä kaupungeista, joissa kaupunkien siivous kehittyi 1700-luvulla vastauksena hygieniaongelmiin. Sen lisäksi nykyään vesijohtovesi on herkullista, sillä se tulee kanavien kautta Itävallan pääkaupungista 100 kilometrin päässä sijaitsevilta vuorilta, jotka rakennettiin vuosisata sitten.
Mutta Wienissä on myös paljon sielua ja ilmaisua, joka juontaa juurensa 1900-luvulta. Tuolloin Wien oli paikka, jossa jugendtyyli syntyi. Kuka ei tunne Wagnerin musiikkia tai Gustav Klimtin kauniita maalauksia, joissa realismi sekoittuu egyptiläisiin symboleihin ja eksoottisiin kultaisiin koristeisiin?
Kun ajattelee Wienin Prateria, mieleen tulee todennäköisesti ensiksi sen ikoninen maailmanpyörä. Kannattaa ehdottomasti käydä Prater-museon sisällä sijaitsevassa kiehtovassa Prater Cabins -näyttelyssä, jossa vanhoja gondoleja on muutettu kaupungin historiaa kertoviksi näyttelyesineiksi.
Valitettavasti yksi viikko ei riittänyt meille kaupungin syvällisempään tutkimiseen. Yrittäessämme tutustua menneiden vuosisatojen historiaan ja taiteeseen, emme ehtineet syventyä moderniin taiteeseen ja kaupungin elämään.
Tämä paikka on vierailun arvoinen, ja saatat huomata, että päävetonaula ei olekaan pizzan kokoinen schnitzel (kuten Nico aluksi ajatteli). Tähän paikkaan kannattaa tulla kokemaan Euroopan kulttuuriperinnön rauhallinen sulautuminen.
