Hyvä valokuva riippuu paljolti hyvästä suunnittelusta. Oikean kuvauspaikan löytämisestä, parhaan ajankohdan määrittämisestä ja lopulta paikalle pääsemisestä. Mutta joskus voi suunnitella niin paljon kuin haluaa, mutta lopulta kaikki menee ”pieleen”. Siltä se tuntui tänä kultaisena aamuna Prahassa, kun katselin kaupungin panoraamaa.
Tiesin jo ennen matkaa, etten saisi paljon unta Prahassa. Kauniita näkymiä on liikaa ja aikaa liian vähän, jotta ne kaikki saisi ikuistettua oikeassa valossa. Kesällä iltahämärä kestää klo 23 asti, kun taas aamuhämärä alkaa jo klo 3. Siksi olin erittäin iloinen, kun sain varattua Airbnb:n kautta asunnon, joka sijaitsi aivan linnan juurella. Sen ansiosta pystyin hyödyntämään ajan (no, nukkumisen) välisen ajan mahdollisimman tehokkaasti.
Herätyskelloni soi klo 3.30, koska halusin kuvata tyhjiä kujia ennen auringonnousua. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista illalla. Mutta kun saavuin Prahan linnan pääsisäänkäynnille, yllätyin nähdessäni sen suljettuna. Olin jotenkin olettanut, että linnan pihalle pääsee milloin tahansa – no, ilmeisesti ei.
Jokainen, joka on käynyt Prahassa ja tietää, missä Prahan panoraamakuva on otettu, tietää myös, että matka linnan läpi kestäisi vain 10 minuuttia. Matka linnan ympäri sen sijaan… No, siksi aloin juosta linnan mäkeä alas, Malá Stranan kaduilla ja sitten viinitarhojen ohi taas ylös Prahan linnaan. En missään nimessä aikonut jättää väliin tätä auringonnousun hetkeä!
Kun saavuin mielessäni olleeseen paikkaan, tiesin heti ensimmäisestä näkymästä Vltava-joen varrella sijaitsevaan kaupunkiin, että aamun sprintti oli ollut sen arvoista. Taivas muuttui voimakkaaksi oranssiksi ja Böömin sydän heräsi hitaasti. Kun käännyin ympäri, vartija nyökkäsi ystävällisesti minulle. Ja linnan portit olivat yhtäkkiä auki.
