Kaunis paikka, joka on päivisin niin täynnä ihmisiä, Lontoon Millennium Bridge oli varhain aamulla lopulta autio. Näkymä kannattaa nähdä ainakin kerran, kun kaupunki nukkuu ja Pyhän Paavalin katedraali on vielä valaistu.
Olen kuullut, että monet paikalliset tuntevat Lontoon vuosituhannen vaihteen kävelysillan “horjuvana siltana”, ja ihmettelin, miksi – varsinkin, kun en tuntenut mitään horjuvaa liikettä (edes juostessani kuvaamaan auringon nousua Thamesin ylle). Myöhemmin luin, että ensimmäisenä päivänä, kun silta avattiin, sillalle tuli noin 80 000 ihmistä. Keskellä ja eteläosassa olleet kokivat huojuntaa ja vääntymistä sillalla ollessaan. Vierailijat yrittivät sitten mukauttaa askeleensa sillan liikkeisiin, mutta se vain pahensi tilannetta. Tälle ilmiölle on olemassa älykäs termi – synkroninen sivuttaisärsytys.
Arkkitehdit katsoivat, että siltaa oli tutkittava uudelleen, joten he sulkivat sillan seuraavana päivänä ja päättivät asentaa vaimentimet sillan vakauttamiseksi.
Lempinimeä “heiluva silta” ei ole kuitenkaan unohdettu sen jälkeen. ?
