Islannin jääluolien sääntö numero yksi: älä koskaan mene sinne yksin. Pätevä opas johtaa retkelle – piste.
Olimme juuri saaneet kuvaukset päätökseen Vatnajökullin alla sijaitsevassa jääluolassa osana Islannin jäätikkökierrosta, ja tuntui siltä, kuin olisimme olleet sisällä tuntikausia. Aika käyttäytyy aina omituisesti tällaisissa paikoissa – hiljaisuus, sinisyys, se, miten valo taittuu jään ympärille kuin se olisi veden alla. Kun lopulta astuimme ulos, kylmyys iski aivan uudella terävyydellä, melkeinpä kirkastavalla tavalla.
Päästäksemme takaisin reitin lähtöpisteeseen meidän piti kiivetä pienelle, lasimaiselle kumpareelle. Oppaat olivat jo kiinnittäneet turvaköydet – neonväriset solmut loistivat syaninväristä jäätä vasten –, mutta jopa jääraudoilla varustettuna pinta tuntui kiillotetulta marmorilta.
Jäin hetkeksi taakse ja annoin ryhmän mennä edelle, jotta kuvaan ei tulisi muita ihmisiä. Kun tuli minun vuoroni, etummaisena kulkenut opas saavutti harjanteen, pysähtyi… eikä liikahtanutkaan. Ei ohjeita. Ei lyhyitä käskyjä. Vain hiljainen tauko.
Jäätikkö näytti huokaisevan. Ja taivas – teräsharmaiden pilvien täyttämän aamun jälkeen – levitti pehmeän oranssin kaistaleen laakson yli. Kuvauksemme olivat päättyneet. Hetken ajan hänen ainoana tehtävänään oli vain katsella.
Tietenkin minun piti ikuistaa se – vielä yksi kuva.
Köydet ohjaavat katseen sisään, jää vangitsee sen, ja sitten huomaat hänet: @GuidetoIcelandin oppaan, joka seisoo täysin liikkumatta yhdessä maapallon vaikuttavimmista maisemista.
Adrenaliiniryöpyn jälkeinen rauha.
Juuri sen tulen muistamaan.
(Ja vielä kerran: älä koskaan, ikinä mene islantilaiseen jääluolaan ilman pätevää opasta.)
Jäätikkökierros Islannissa – mikä tekee siitä erityisen?
Retket Vatnajökullin jääluoliin eivät ole vain ”mukava kokemus”. Ne ovat ainoa turvallinen tapa tutustua yhteen maailman aktiivisimmista jäätikköalueista.
Islannin jäätiköt muuttuvat, sulavat, romahtavat ja muodostuvat uudelleen jatkuvasti. Luola, joka on olemassa tänään, voi olla jo kadonnut ensi viikolla. Sertifioidut oppaat kartoittavat, testaavat ja varmistavat reitit joka aamu – tätä vierailija ei voi milloinkaan arvioida yksin.
Maxille – valokuvaajalle, joka epäilee, onko hän ”tarpeeksi hyvä” – tämä on juuri sellainen paikka, joka muistuttaa: sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Maisema kertoo tarinan puolestasi. Sinun tehtäväsi on vain olla läsnä.
Valokuvaajan nurkkaus (lyhyt ja käytännöllinen)
EXIF:
Nikon D850 • 15 mm • f/8 • 1/200 s • ISO 64
Miksi 15 mm:n objektiivi?
Koska jääluolat ovat ahtaita. Tämä polttoväli korostaa köysien ja jääseinien johtavia viivoja vääristämättä horisonttia liikaa.
Kuvausmenetelmä:
Taivas oli kirkas, jää tumma. Matriisivalotus alivalotti jäätä, joten valitsin +0,3 EV:n korjauksen ja vaimensin valokohtia jälkikäsittelyssä. ISO 64 -herkkyydellä säilytettiin suurin mahdollinen dynaaminen alue.
Vinkki muille valokuvaajille:
Kun kuvassa näkyy köysiä tai turvavarusteita, älä yritä piilottaa niitä – hyödynnä niitä. Ne tuovat kuvaan mittasuhteita, jännitystä ja tarinallisuutta. Ja ennen kaikkea: pidä asento matalana ja vakaana. Jää ei anna anteeksi virheitä.
Vatnajökull: kansakuntaa muovaava jäätikkö
Vatnajökull ei ole pelkkä ”jäätikkö”. Se on Euroopan suurin jääpeite, joka peittää 8 % Islannin pinta-alasta. Sen alla sijaitsevat tulivuoret, geotermiset järjestelmät ja maisemat, jotka muuttuvat nopeammin kuin missään muualla mantereella.
Jos haluatte hauskan faktan taustatietona:
Ilmeisesti Islanti kasvaa noin 5 cm vuodessa mannerlaattojen liikkumisen vuoksi.
Tutustu muihin blogikirjoituksiini unohtumattomalta Islannin-matkaltani:
Jäätikkö Islannissa – Mittasuhteiden hahmottaminen jäätyneessä maailmassa: Vatnajökull-jäätikkökierros











