London Eye on Euroopan korkein ja maailman kolmanneksi korkein maailmanpyörä. Se rakennettiin vuosituhannen vaihteen juhlistamiseksi, ja sen toiminta oli alun perin suunniteltu kestämään vain viisi vuotta. Sen jatkumisesta ei ollut varmuutta, mutta idean suuren menestyksen jälkeen päätettiin jatkaa London Eyen toimintaa.
Suuri menestys? Niin kai. Minulle henkilökohtaisesti maailmanpyörä ei ole kovin houkutteleva, mutta olen luultavasti vähemmistössä. Darialle se oli jopa tärkein asia, joka Lontoossa piti tehdä (pakollisen kaksikerroksisen bussimatkan lisäksi), ja ilmeisesti monet muutkin olivat samaa mieltä. Vaikka lippuja voi ostaa etukäteen verkosta, jouduimme silti odottamaan lähes kaksi tuntia, ennen kuin pääsimme vihdoin kapseliimme.
Tietysti minut oli helppo suostutella, sillä 135 metrin korkeudesta avautuva näkymä tarjoaa mahdollisuuden kauniisiin valokuviin. Koska kierros kestää yhteensä puoli tuntia, on aikaa ottaa muutama kuva. En kuitenkaan odottanut kapselin kuntoa. Lasi oli hyvin likainen ja naarmuuntunut. Matkan hintaan nähden toivoin, että London Eye olisi pidetty paremmassa kunnossa.
Näkymä oli kuitenkin upea. Silmillä saattoi nähdä kaikki Lontoon tärkeät nähtävyydet. Sää oli täydellinen, joten näkymää ei häirinnyt mikään. Kapselissa oli minitietokoneita, jotka kertoivat tarkalleen, mitä olit katsomassa. Lukuun ottamatta ihmisiä, jotka juoksivat ympäriinsä ja käyttäytyivät kuin katkaravut, se oli kahden tunnin odottamisen arvoista.
Joka tapauksessa seuraavalla kerralla kävisin London Eyessä illalla tai yöllä. Näkymä Lontoon valaistulle horisontille on varmasti upea.
