Olen ollut kiehtynyt Islannista ja sen kauniista maisemista jo teini-iästä lähtien. Pidin kiinni tästä unelmasta, joka tuntui kaukaiselta, kunnes Skylumin kutsu heidän ensimmäiseen Luminar Camp -tapahtumaansa vuonna 2020 muutti tämän toiveen uskomattomaksi todellisuudeksi: sain tilaisuuden osallistua Vatnajökull-jäätikön retkelle.
Vatnajökullin jäätikkö: Unohtumaton matka
Retkemme Vatnajökullin jäätikölle oli varsin vaikuttava. Ajoimme maastossa syvälle Islannin sisämaahan ja vaelsimme puoli tuntia päästäksemme jäätikön jääpeitteiselle pinnalle. Minua valtasi ihastus, kun lähestyimme kohdetta, sillä edessämme avautui luonnon suuruuden ruumiillistuma.
Tämän kuvan upeat näkymät Vatnajökullin jäätikölle tuovat mieleen muistot muista islantilaisista nähtävyyksistä, kuten Reykjavíkista, Víkistä ja Seljalandsfossista. Aivan kuten jokaisella näistä paikoista on oma ainutlaatuinen viehätyksensä ja kauneutensa, myös Vatnajökull on osoitus Islannin henkeäsalpaavista maisemista.
Kuva, jonka aion tänään näyttää teille, ikuistaa hetken, jota ei voi koskaan toistaa; se on paljon enemmän kuin vain pikseliä ruudulla. Joka kesä Vatnajökull muuttuu: sen jääpeite hajoaa ja herää sitten talvella uudelleen eloon. Se on loputon muutoksen kiertokulku, joka ei koskaan lakkaa muuttumasta.
Rohkeuden johdattamana: jäätikköoppaiden rooli
Jäätikköoppaiden omistautuminen, kun he kulkevat näissä jäisissä maisemissa vakaumuksella, on se, mikä todella tekee tästä kokemuksesta ainutlaatuisen. Heidän tietämyksensä ansiosta voimme tutkia tuntemattomia aarteita, kuten vaikeasti tavoitettavia jääluolia, jotka syntyvät joka kausi. Kun he selvittävät tämän jäätikköparatiisin monimutkaisia salaisuuksia, he pitävät maisemasta kirjaa ja varmistavat samalla turvallisuutemme.
Valokuvaajana työni on mitätöntä verrattuna heidän rohkeuteensa. Heidän ansiostaan voin kuitenkin ikuistaa Vatnajökullin sielun ja säilyttää ikimuistoisia hetkiä tuleville sukupolville.
Matkani Vatnajökullin jäätikölle tuo mieleen John Muirin sanat: ”Jokaisella luontokävelyllä ihminen saa paljon enemmän kuin mitä hän etsii.” Kokemukseni Islannissa on epäilemättä jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja osoittanut luonnonympäristömme ainutlaatuisen kauneuden.
Olkoon tämä kuva muistutuksena siitä, kuinka ohikiitävää elämä on ja kuinka katoavaista olemassaolomme on. Ehkä sinäkin, kuten minä, löydät lohtua siitä tiedosta, että kaaoksen keskellä on jossain rauhallinen kauneus, joka vain odottaa löytäjäänsä. Tutustu
myös toiseen blogikirjoitukseeni, joka käsittelee tällä kertaa Islannin jäätikköä – Finding Scale in a Frozen World.











