Hyvä valokuva riippuu paljon hyvästä suunnittelusta. Oikean paikan löytäminen, parhaan ajankohdan määrittäminen ja lopulta perille pääseminen. Mutta joskus voi suunnitella niin paljon kuin haluaa, mutta lopulta kaikki menee pieleen. Siltä tuntui tämä kultainen aamu Prahassa.
Olin jo ennen matkaa tiennyt, etten saisi Prahassa paljon unta. On liian paljon kauniita maisemia ja liian vähän aikaa vangita ne kaikki oikeassa valossa. Kesällä iltaisin sininen tunti kestää kello 23:een, kun taas aamulla sininen tun ti alkaa jo kello 3 aamulla. Siksi olin hyvin iloinen, kun sain varattua AirBnB:n kautta asunnon, joka sijaitsee aivan linnan juurella. Sen ansiosta pystyin maksimoimaan (no, nukkumisen) välisen ajan käytön.
Herätyskelloni soi kello 3.30 aamulla, koska halusin kuvata tyhjiä kujia ennen auringonnousua. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista illalla. Mutta kun saavuin Prahan linnan pääsisäänkäynnille, yllätyin nähdessäni sen suljettuna. Olin jotenkin olettanut, että linnan pihalle voi mennä milloin tahansa – jep, ilmeisesti ei.
Kaikki, jotka ovat käyneet Prahassa ja tietävät, missä kuva on otettu, tietävät myös, että matka linnan läpi kestää vain 10 minuuttia. Tie linnan ympäri kuitenkin… No, siksi aloin juosta linnamäkeä takaisin alas, Malá Stranan katujen läpi ja sitten viinitarhoilla taas ylös Prahan linnaan. En missään nimessä jättäisi väliin tätä nousevan auringon hetkeä!
Saavuttuani mieleiseen paikkaan tiesin ensimmäisestä näkymästä Vltava-joen yli, että aamun spurtti oli sen arvoinen. Taivas muuttui voimakkaan oranssiksi, ja Böömin sydän heräsi hitaasti. Kun käännyin ympäri, vartija nyökkäsi minulle ystävällisesti. Ja linnan portit olivat yhtäkkiä auki.
