Yritin kääntää tämän Atlantin rannikolla sijaitsevan kuusikulmaisen kirkon nimeä, ja tulos – “Kiven Herran kappeli” – ei taida olla aivan oikea. Tämä käännös tuntui kuitenkin jokseenkin riittävältä vanhalle barokkikirkolle, eli pienelle kirkolle, joka sijaitsee kalliolla Miramarin rannalla lähellä Portoa.
“Mystinen” aura
Kävimme tällä rannalla ja kappelilla ystävien kanssa eräänä aurinkoisena talvisunnuntaina (tyypillinen sää Portugalissa). Vuorovesi oli matalalla, joten pystyimme kävelemään “Capelan” ympäri kastelematta edes kenkiämme. Olimme hyvin onnekkaita tänä päivänä, sillä kun vuorovesi oli korkealla, Atlantin valtameren aallot ympäröivät pienen kirkon, joten sinne voi olla hyvin vaikea päästä. En ole koskaan kuullut tällaisesta kirkosta, enkä vain siksi, että sitä ympäröi vesi, vaan myös siksi, että sen ympärillä oli “mystinen” aura.
Ympäröivällä rannalla näimme monia kohtia, joissa oli paljon kynttilävahan jäänteitä. Ystävämme selittivät meille, että ne olivat peräisin “noidilta”, jotka tekivät loitsujaan siellä. Myöhemmin luin, että “Kiven herran” kultti sai alkunsa muinaisesta pakanallisesta kultista, joka myöhemmin kääntyi kristinuskoon ja sen liittämiseen tähän paikkaan.
Kirkossa itsessään ei ole selviä merkkejä tästä pakanallisesta luontokultista. Se rakennettiin vuonna 1686 barokki- ja rokokootyyliin. Valitettavasti emme vain voineet käydä siellä sinä päivänä, mutta meillä oli silti aikaa kierrellä siellä. Kun yritin ottaa siitä kuvan tarkemmasta kulmasta, kuulin hevosten lähestyvän. Tiesin, että se olisi täydellinen etuala kuvaamaan tämän paikan tunnelmaa – hieman mystinen, koskematon ja tietenkin romanttinen.
