Missään muualla ei ole paikkaa, jossa täyteläiset barokkimuodot ja uusklassismin sääntöjen logiikka lomittuvat. Tämä intohimoinen tanssi Wienissä on kestänyt vuosisatoja, ja voit nähdä sen kaiken tänään.
Kauneus sekoittuu logiikkaan, usko kohtaa vapautumisen, ja kaikki tapahtuu rauhallisen arjen mukavassa arjessa ylhäällä keskustassa. Haluaisin kertoa, että Wien on kontrastien kaupunki, mutta se ei ole sitä. Vastustajat ovat vain päällekkäisiä – sukupuolten tasa-arvon vastaiset mielenosoitukset tapahtuvat yhden kadun päässä homoparaatista, ja se tuntuu olevan paikallisille arkipäiväistä.
Matka Wieniin
Suunnittelimme Wienin matkan melko spontaanisti. Nicon suunnitelmissa on kuvata kaikki Euroopan unionin pääkaupungit, ja käytyämme tänä vuonna eteläisissä kaupungeissa – Ateenassa, Madridissa ja Nikosiassa – päätimme tutustua naapurimaihin, ja valitsimme Wienin. Daria on haaveillut paluusta sinne kuusitoistavuotiaasta lähtien (hän näki tämän paikan pian koulumatkalla), ja Nico oli kolmevuotias, kun hän kävi siellä viimeksi (hän ei muista mitään).
Vuokrasimme pienen Airbnb-asunnon keskustan läheltä, neljännestä kaupunginosasta nimeltä “Wieden” – Daria piti siitä, että se on myös Wienin puolalainen nimi. Tämän sijainnin ansiosta pääsimme lähes joka paikkaan vartin kävelymatkan päässä. Alueella näytti olevan lähinnä itävaltalaisia asukkaita. Meille molemmille oli yllättävää kuulla, että 600 tuhannella asukkaalla on valtion osarahoittamia asuntoja (kaupungissa on yhteensä 1,6 miljoonaa asukasta). Tämä on lähes kolmannes yhteiskunnasta – hattua kaupunginvaltuustolle! Asuimme siis viihtyisässä puuseinäisessä yhden huoneen asunnossa ja yritimme kuvitella olevamme tällaisia paikallisia.
Tutustuaksemme paikkaan, ensimmäisenä päivänä vain kävelimme Wienin kaduilla ja yritimme vangita kaupungin elämän valokuviin, tuntea sen, elää sitä hetken aikaa, ennen kuin juoksimme vangitsemaan täydellisen rakennuksen täydellisessä valossa. Ensivaikutelma: se on vaurauden kaupunki. Se on myös paikka, jossa voit rentoutua. Useimmat kaupat sulkeutuvat kuudelta, ja unohda sunnuntaiostokset tai suosikkiravintolasi aukiolo – se on kaikkien lepoaika. Wienissä järki kohtaa mielihyvän – ne ovat tasapainossa keskenään. Teet töitä, ja sitten nautit elämästäsi tilavissa puistoissa, kahviloissa ja julkisilla toreilla, joissa istut ja juot kylmää valkoviiniä ystävien kanssa. Ja talous on aivan kunnossa.
Hieman Wienin taustasta
Eräs ystävämme mainitsi kerran, että Wien muistuttaa häntä antiikin ajoista, mutta tavallaan niistä ajoista, jotka tapahtuvat siellä juuri nyt. Raunioita ei ole, mutta voit silti tuntea antiikin Rooman tässä modernissa kaupungissa. Siinä on vain jotain…
Wien oli Rooman valtakunnan leiri sen olemassaolon alussa. 11. vuosineljänneksellä vuosisadalla se oli tärkeä kauppapaikka. Habsburg-dynastian aikana siitä tuli lopulta Euroopan suurin kaupunki ja Itävallan keisarikunnan ja myöhemmin Itävalta-Unkarin pääkaupunki.
1500- ja 1600-luvuilla Wien kärsi suuresti ottomaanien turkkilaisten hyökkäyksistä. Kaupunki kuitenkin selviytyi ja vahvistui linnoitukseltaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Toisen piirityksen aikana turkkilaisen armeijan kukisti puolalainen kuningas Jan Sobieski, minkä seurauksena Osmanien valtakunta menetti valtaa Euroopassa.
Joskus tuhoaminen antaa mahdollisuuden luoda jotain uutta. Turkkilaisia vastaan käydyn sodan jälkeen monet rakennukset rakennettiin uudelleen 1600-luvulla vallinneeseen barokkityyliin. Se antoi kaupungille oman luonteensa, jota leimasivat täyteläiset muodot ja rikkaat värit. Näiltä ajoilta ovat peräisin Belvederen tai Schönbrunnin palatsit ja niiden suuret puutarhat, jotka on suunniteltu kävelyretkiä varten ja joissa jokainen yksityiskohta on tärkeä – olivatpa ne sitten kukkia, polkuja, ajeltuja puita tai suihkulähteitä.
Vietimme muutaman illan noissa puutarhoissa. Kuljeskelen vain ympäriinsä, juon Gruner Veltliner -viinejä (Itävallalle tyypillinen rypälelajike), katselen auringonlaskua barokkikokoonpanojen takana ja eloisaa kaupunkia taustalla. Emmekä me olleet siellä ainoita – ihmiset levittivät peittojaan, istuivat nurmikolle ja juttelivat, nauroivat ja leikkivät. Vähemmän laiskat juoksivat, kuntoilivat tai vain patikoivat kukkuloilla sijaitseviin palatsien osiin.
Wienin tyyli
1600- ja 1700-luvuilla kirjallisuudessa, musiikissa, teatterissa, oopperassa, maalauksissa, veistoksissa ja arkkitehtuurissa vallitsi kaksi taidetyyliä – edellä mainitut barokki ja uusklassismi. Voisi sanoa, että nämä kaksi tyyliä ovat vastakohtia, mutta Wienissä ne elävät sopusoinnussa rinnakkain. Voit astua Pyhän Pietarin barokkikirkkoon, tuijottaa Raamatun sankareiden kultaisia hahmoja, joiden asennot ovat niin täynnä ilmaisua ja kärsimyksen tai valaistumisen tunteita. Sinut häkellyttävät värit ja pulleat enkelit, jotka ovat niin tyypillisiä barokille. Ja näitä vaurauden ja esoteerisuuden vaikutelmia syventää Bachin urkukonsertti, jos vierailet tässä kirkossa oikeaan aikaan.
Sitten kävelet ulos, ja aurinko vie vaikutelman kuolevaisuudesta ja Jumalan ylivoimaisesta olemassaolosta (riippumatta siitä, oletko uskovainen vai et), ja yhtäkkiä oletkin Hofburgin palatsin luona, jonka joissakin osissa on käytetty uusklassismin yksinkertaisuutta, harmoniaa ja tasapainoa. Muutama askel eteenpäin, ja olet Helden Platzilla – “sankareiden aukiolla”. Kun jatkat matkaa, näet Maria Teresian patsaan, Wienin naiskeisarin (“Kuningatar”) kultaisilta ajoilta, tiedemiesten ja taiteilijoiden suojelijan. Tämän massiivisen patsaan molemmin puolin on kaksi symmetristä, lähes identtiseltä näyttävää rakennusta – taidemuseo ja luonnonhistoriallinen museo. Sielu on mielen vastakohta, sama, tasapainossa, vain eri paikoissa.
Näitä sielun ja mielen välisiä yhteyksiä on kaikkialla tässä kaupungissa. Paitsi että barokki ja uusklassismi, jotka teoriassa olivat vastakkain, elävät siellä tasapainoisesti rinnakkain. Tässä kaupungissa on paljon logiikkaa. Wien oli yksi ensimmäisistä kaupungeista, joissa kaupunkisiivousta kehitettiin 1700-luvulla vastauksena hygieniaongelmiin. Sitä paitsi vesijohtovesi on nykyään herkullista, sillä se tulee sinne 100 kilometrin päässä Itävallan pääkaupungista sijaitsevista vuorista, jotka rakennettiin sata vuotta sitten.
Mutta Wienissä on myös paljon sielua ja ilmaisua, joka on peräisin 1900-luvulta. Tuohon aikaan Wienissä syntyi jugendtyyli. Käsi ylös, kuka ei tunne Wagnerin musiikkia tai Gustav Klimtin kauniita maalauksia, joissa realismi sekoittuu egyptiläisiin symboleihin ja eksoottisiin kultaisiin koristeisiin.
Valitettavasti yksi viikko ei riittänyt siihen, että olisimme päässeet tutustumaan kaupunkiin tarkemmin. Kun yritimme tutustua historiaan ja taiteeseen edellisiltä vuosisadoilta, meillä ei ollut mahdollisuutta syventyä nykytaiteeseen ja kaupungin elämään. Kannattaa vierailla tässä paikassa, ja saatat huomata, että pääviehätys ei olekaan pizzan kokoinen Schnitzel (kuten Nico aluksi luuli). Tässä paikassa kannattaa käydä kokemassa Euroopan kulttuuriperinnön rauhallinen yhdistyminen.
