Saksan rautateiden “olympiatarjonnan” ansiosta pääsin käymään monissa Saksan kaupungeissa helmikuussa. Aina kun saksalaiset olympialaiset voittivat kultamitalin, sain seuraavana päivänä ilmaisen ensimmäisen luokan junamatkan Saksan halki. Helmikuussa sää ei tietenkään ole aina paras mahdollinen, joten katsoin sääennusteen aina edellisenä iltana. Kun Saksa voitti ensimmäisen mitalin, sääkartta ei näyttänyt kovin hyvältä. Mutta Dresdenin yllä pilvien pitäisi välillä hajota, joten päätös oli tehty.
Saavuin Dresdeniin melko aikaisin, lounasaikaan, mutta sää oli pettymys. Kaikki oli harmaata harmaassa, eikä kaupunki siksi ollut kovin valokuvauksellinen. Mutta no, käy vain Frauenkirchessä, anna ajan kulua ja odota sinistä tuntia. Kun oli vihdoin sinisen tunnin aika, minun oli juostava vangitsemaan kaikki paikat. Sain melkoisesti hassuja katseita, kun juoksin jalustani kanssa kaupungin läpi, mutta ketä kiinnostaa.
Kuvat ja aiheet olivat sen arvoisia. Paluumatkalla Frauenkircheltä oopperaan minulla oli jo kaikki haluamani kuvat muistikortilla ja pystyin hidastamaan vauhtia – kunnes käännyin ympäri. Sitten näin Frauenkirchen kupolin loistavan Dresdenin kultaisten kujien yllä. Vielä yksi viimeinen kuva ennen kuin juoksen takaisin rautatieasemalle….
